Transiitti vuotaa öljyä, ei pahasti mutta vähän, siks on vati alla kun on parkissa. Ja vien sen näytille vielä ennen matkaa, mutta voi olla ihan normi juttu ton ikäsellä autolla.
Koitin sitten täyttää sitä öljyä kun yli 1000km jälkeen oli taso hieman tippunut. Mutta: korkki ei aukea ja ohjekirja sanoo että se on "työntösovitteinen"
Siis mikä?
Ja varsinkin miten hitossa mä san sen auki? Tuli sitten irrotettua kannen koristekansi mutta en saanut kanntta irti. Sitten tuli loistava vihje: vedä vähän lujempaa.
Työntösovitteinen tarkoittaa siis ulosvedettävä ilman mitään kommervenkkejä. :D
Öljynä meni nyt 5v 30istä vaik ohjeissa on 5v40. Pitäis varmaan laittaa seuraavaks jotain paksumpaa, ehkä vuotaminenkin loppuis sillon. Pitää tutkia voisko vaik 10v 30:istä heittää tohon soppaan.

Hetu kävi kaupunkikävelyllä, osaa tosi nätisti olla hihnassa kun niin pyytää. Mutta niitä hirveitä ihmisiä ja muita ihmetyksiä ... Mieluiten varmaan kiertäis 3 metrin päästä nenä ilmassa, mutta kun se ei ole sallittua, vaan pitää tulla siitä metrin päästä ja nätisti. Eikä haistella liikaa, eikä haukahtaa, eikä luikerella pois. Me van mennään, kyllä se luottamus vielä löytyy.
Hetu ei ole pelokas, ainakaan pahasti. Hän on pidätäytyväinen ja varsinkin kokematon. Ei mun mielestä koiran tarvii antaa kaikkien tuntemattomien koskea.
Haistelee ja on kiinnostunut mutta juoksee alta pois jos yrittää koskee, parin tunnin päästä sulaa vieraan käsittelyyn. Pakollisiin näyttelyihin sen pitäis kyllä oppia sietämään vieraankin hypläystä...

Jackylle tein tänään kevään ekan kunnon jäljen. Esineitä ollaan otettukin toisapäivänä ja pirun sitkeesti haki 2. johon sitten lopetin vaikka muovipullon lisäks ois ollu viel 1.
Jäljen tein pellolle siten et jätin tien varteen helkaman (eli n.35v vanhan rakkaan pyörän) että pääsen siit sitten jatkamaan Hetun ja Saaran kanssa vetoon.
Jälkea lähdin tallomaan tien suuntaisesti parin metrin päähän tiestä, että sai jonkunsortin vanan. Ja siteen suoria ja mutkia mutaiseen peltoon ja 6 tikkua perään.
Lajina tämä on pk- jälken harrasteversio. Koesäännöt voi kattoa täältä: http://www.virkku.net/files/saannot_kansalliset.pdf s. 62 eteenpän.
Mutta periaattena se että kävelen tavallista tahtia 300m-1km mutkitellen ja suoria, ja tiputan matkan varrella useamman sormenpaksusen n.10cm pitkän tikun. Annan vanheta jäljen jonkun aikaa - sateella ja tuulella enemän, sitten lähden liinaan kytketun Jackyn kanssa perään. Koiran pitää löytää ne tikut. Jacky noutaa, mutta ne saa ilmasta vaikka makaamalla.

Niin, ja sitten jäljen tehtyä jätin sen vanhenemaan ja kävin hakeen Hetun ja Saaran
Vedettiin helkamalla melkein sama lenkki kun pari pv sitten. Ja oho: löyty vauhti. Näköjään tutusta reitistä johtuen, piti käyttää jopa jarrua joka vanhassa helkamassa on surkea hidastin.
Hetu välillä pöhköilee, yrittää leikkiä, ja Saara ei näköjään halua tehdä käännöksiä, ellei tiedä mihin mennään.
Pääosin molemmat veti. Hetu ottaa homman tosi vakavasti, mutta keskittyminen ei riitä vielä tuohon vähän päälle kilometrin matkaan. Vähän samaa Saaralla, voi olla pelko taustalla että 30km ollaan vaatimassa ja himmaa helposti hitaaseen raviin pienellä vedolla jos ei ole tuttu tienosuus, säästääkseen energiaa, selvitäkseen, ehkä? Tutulla reitillä ja alussa kyllä kiskoo hyvin ja jopa nostaa laukkaan.
En aijo lähiaikoina lisätä matkaa, pitää saada motivaatio kuntoon ja luottamus Saaralle etten ylikuormita.
Hetuakaan ei saa vielä iän puolesta treenata raskaasti.
Kunnon kasvattaminen on ensi talven lumia.

Niin, ja sitten se Jackyn jälki. 6/6 han sieltä nousi, ainakin kulutettujen lenkkipalojen perustella, yhen tikun hukkasin näköjään taskusta.
Mutkissa on treenaamista, eli ei ole sykyn jälkeen mitään ihmeparantumista tapahtunut. Hakee mutkia jonkun aikaa ja nyt oli vielä virheenä kepit liian pian heti mutkan jälkeen, eli jopa 5m liinassa onnistu löytämään jäljen sijaan suoraan tikun...
No mut kyll se jälkikin sit löyty.
Kuralammikot ovat näköjään haastavia jäljestysalustoja. Paikassa missä ite upposin 10cm joutu hakemaan ja loppupeleissä lähes kiersi rapakon.
Hyvä veto Jackyllä on jäljestäessä päällä, eli vaikka on pimeetä niin tiedän hihnatuntumasta että ollaanko jäljellä vai eikö olla. Pitään sitä olikin saanut hakea, meni nätisti liina löysällä.