Entä jos ei pääse? Mietitään sitä sitten.
3 koiraa matkassa, aluetietämystä tai hyvää suunitelmaa ei tietenkään ole. Kuha mennään. Kyllä se siitä.
Olen nyt Tampereen korkeudella. Ensi viikonloppuna ois aika taas käynnistää "uuden" transitin moottori ja suunnata kohti napapiiriä, siivotakseen Muonion asunto. Siitä sitten matka jatkuisi Norjan rajalle. Siitä jonnekin ja sitten Ruotsin kautta Tanskaan ja Saksaan. Tapaamaan vanhempiani. Ja sit takasin. Ehkä Via-Baltica?

Pitäis varmaan esitellä meidät.
Noh. Minä 25v "muija", viime talven ollu muonion seudulla koiratarhalla töissä. Pätkätöissä, pätkämuuttaja.
Nykyään: Pätkän välissä, mutta pätkää hakemassa, aivan omaa asuntoa vailla, mutta osoite ja transiitti on. Sinkku, mutta parisuhteessa koirien kanssa, eiku.

Rakkeja on nykyään sitten 3.
Mmeinaan kertoa näiden arjesta ja treeneistä, matkan varrella ja muuten.

Vanhin, Saara tuli tarhalta mukaan, kun 11v rouva siperianhusky oli sitä mieltä että 10 vuotta reen edessä on tarpeeks.
Itsevarma, hyväntahtoinen ja hauska. Mutta myös oman tien kulkia riistahirmu. Ei voi pitää vapaana, ikinä.
Vaikee sitä on nyt vielä tarkemin kertoa kun ollaan asuttu yhdessä n. 3 viikkoa, vaikka tuntuu jo siltä että ainahan se on ollut. Ei ole kyllä paljon muutunut siitä mitä oli tarhalla, varmemaksi tietty tullut laumassa ja sisätiloissa. Ollut alusta alkaen sisäsiisti ja aika nirso.

Sitten on Jacky. Hän on asunu mulla 5 vuotta 6 elinvuotensä iästä. Ja 5 vuotta sitä on kirottu ja rakastettu. Joku sanoisi ongelmakoiraksi, vähän semmonen "tapaus". Rotusekoituksena ~ bordercollie x suursnauzeri-villakoira.
Joo selitää ehkä jotain kun on ainakin perinyt snauzerin jääräpään ja borderin reaktionopeuden. Ensimäinen blogin kuva kertoo meidän suhteesta, ei vaan voi aina ymmärtää.
Ollaan vuosien varrella harrastettu vähän mitä sattuu, ihan vaan omaksi iloksi. Etujalan nivelrikon takia "päälajina" taitaa nyt olla mejä, mutta esineetkin on aika pop. Nenää osaa käyttää myös sillon kun ei pitäis.
Energiaa on ja varsinkin oli, kiinnostusta ja kontaktia rittää, vahtiminen on elämäntapa ja ääntäkin löytyy.

Ääntä lyötyy vielä enemän Hetu:lta. Porokoiranuoriso 8kk, juoksuja odotellaan. Hankittu sitä varten että vihdoin olis koira jolla vois oikeasti kisata. No - talven aikana yrittämisestä huolimatta kasvanut aika pahasti metsässä. Onneksi hyvä hermorakenne ja luonne pelastavat. Valjakkourheilijaksi joutui nyt vahingossa tun Saaran hankinnan kautta.
Intoa riittää, ja vauhtia, mutta ei samaa impulsiivisuutta kuin Jackystä, ja kuuntelee paremmin. Kohdistaminen järkevään tekemiseen on välillä hakusessa. Koulutuksessa pentuajan pitkijen työpäivien jälki näkyy selkeästi :)