Vein tänään ex-än tavaroita yhden autollisen hänelle, ja sain kamerani.
Siitä sitten kaverin luo tapaamaan hänen 5kk ikästä pentua
Siitä melontaseuran retkisuunnitteluiltaan. Isoa autoa ei ole helppo parkeerata Hämeenlinnassa.
Paljon olis kivoja pitkiä retkiä tulossa, mutta en pääse koska on koirat eikä hoitopaikkaa, varsinkaan Jackylle.
Päiväretkille pääsen tietty, ja juteltiin myös liikuntalajinäytöstäni eräopaskouluun. Pitäis kesään asti valmistua, vihdoin, mutta saa nähdä.
Suunnitteilla ois näyttönä helppo päiväretki Mallasvesi-Pintele-Ilmoilanselkä, kajakeilla tietty.

Illalla sitten reenasin Jackyä. Sama kaava kun Hetulla jolla taipumusta haukkumalla vaatia huomioa.
Jacky tosin vain sirkuttaa. Vain... mutta kyllä siihenkin menee hermo ja ei se ole oikeen päästää vinkuvaa koiraa esim. autosta. Jacky lopettaa vinkumisen heti kun sitä katsoo, ja osaa katsomalla olla hiljaa pitkäänkin. Ei sirkuttele siis "päin naamaa"
Hetulla ohjeena se että ei pääse ääntelemällä, raapimalla tai ravaamalla. En huomio, en katso ja odotan kunnes on rauhassa. Sitten häkki auki ja palautan niin kauan kunnes odottaa nätisti. Häntä rentona.
Ei menny Hetulla kauaa kunnes tajusi luopua ja luopuu kerta toisen jälkeen nopeammin joten voin lisätä haasteita. Ongelma on pienentynyt selkeästi, myös kotioloissa.

Mutta Jacky...

Jacky on luonteeltaan sitkeä, sitä ei helpolla saa tekemään jotain mitä hän ei halua. Katsoin kelloa kun olin jo lenkittäny ja päästäny Saaran ja Hetun sisälle, ja seissy ehkä vartin.
23.22
23.32 ei muutosta tilassa.
23.43 hain läppärin ja istuinalustan.
23.52 piipitys on hieman hiljentynyt, Jacky asettu makuulle. Harkitsen kohta päästämistä.
23.58 sirkuttaa hiljaa, ei ole vieläkään luovuttanu. Sormet meinaa jäätyä.
00.02 känsi kylkeä himmeä sirkutus jatkuu. Alan epäilemään tätä kokeilua.
00.06 Hetu rupes sirkuttamaan sisällä. Jacky sirkuttaa taas tasasemmin, ehkä sillä rupee olemaan paksusta takista huolimatta kylmä. Lopetan pieneenkin taukoon, ei tästä tuu mitään.
00.12 Avasin Jackyn oven. Hetu yrittää avata eteisen ovea, mutta on hiljaa.
00.13 Päästin Jackyn. 

Epäilen että tästä tunnin treenistä ei ollut paljon mitään hyötyä, pitää toistaa joskus kun ei ole ihan näin kylmä. Nyt tais oppia vaan että sitkeys palkitaan, vaikka tulikin nätisti häkistä, ja oli lähes hiljaa, mutta ei täysin.

Jacky komentelee ja pompotelee minua näköjään vielä enemän kun taas oletin. Varmaan koska osaa tehdä sen todella taitavasti ja hienovaraisesti. Ei koiraa heti tajua moittia siitä että makaa aivan matalana keittiössä tuntitolkulla kun ruokaaika oli jo. Äänettömästi, nätisti komentaa ja saa palkan.... Miksipä ei?
Jos annan lähtöpassit jatkaa käytöstä vain eri paikassa. Hän ei luovuta. Ideoita?

Jackyn olen saanut vuoden ikäisenä, ja sitä ennen pentuna sille ei ole osattu asettaa kunnolla rajoja ja luoda selkeitä sääntöjä. Hän on entisen kämppiksen koira.
Koiraa on yritetty tietty kieltää ja suututtu kun meni liian pitkälle, mutta kun Jacky tarpeeks kauan yritti usein sai tahtonsa läpi, koska ei ollu hermoja viedä komennus loppuun.
Käytännössä sitä on kannustettu olemaan sitkeä. Eihän tuollasta koiraa luo kukaan tahallaan, mutta osaamattomuutta ja kärsimättömyyttä siitä on tehty hankala, ja mä en ole osannu alusta alkaen korjata, koska on ensimmäinen koira.