Koitin myös kuvata puolukoita ja porojäkälia, mut Hetu söi ne.

Bongasin pian 2. ajopäivänä kyltin: luontopolku. Ja oli pakko mennä kattoon.
Torisevan kosket 6.5km ja varotiin vähän vaikeakulkuisesta maastosta ja tommosista pikku jyrkänteistä.

Ei muuta kun kaikki 3 koiraa valjaisiin, pantoihin ja turvavarmistetuun vöyhön ja menoks.
Jackyn ja Hetun pystynottamaan käskyn alle vierelle, Saara vetää jatkuvasti.
Ja vauhtiahan riitti, pari pv myöhemmin edeleen "jarrulihakest" kipeenä. Onhan tuossa 2x 18 ja 1x15 kg vetämässä, yhtensä siis 51 kg, ja ittellä vain reilu 5kg enemän.

Retken jälkeen lämmitin vettä ja ruokaa taas kerran räntäsateessa. Ruuaks oli sipuli, peruna, feta mössöä. Veden lämmittäminen kesti reilun tunnin ja meinas mennä hermot. Haavena olis sittenkin jo nyt hankkia se bensakeitin, ei tuolla marinolilla jaksa kituutella pakkasessa, lämmittimellä saan juuri ja juuri syttymään, mutta saataa sammuilla ja tehot ovat huonot.


Raumalla oli märkä keli, ja aika meni lähinnä lenkeillessä vanhassa kaupungissa. Onhan ne puutalot nättejä.
Aavasaksan tunturi taitaa olla kesämatkailukohde. Jotain valoja siel oli, mut en käyny tarkemmin kattomassa. Huippu oli vaivan autio.
Ja siel oli Saaran ensimäinen patsas.

Siin se vaan ihmetteli ja katseli. Ja jatkoi sitten matkaa.
Hetu haukku, mutta nuskimisen jälkeen sekin ymmärsi että ei oo mitään pelottavaa.
Kuvassa on kirkas vastavalo.

Muoniossa perillä heitin saman tien tavarat asuntooni, ja yks henkilö tuli hakemaan sängyn, pöydän ja nojatuolin pois. Eli nyt on enää 2 tuoli, yks huono pöytä ja lamppu jotka pitäis häivyttää ennen lauantaita.
Lauantaina pitäis sit viimestään jatkaa matkaa. Sitä ennen täytyy vielä hoitaa kaiken näköisiä juttuja.

Nakkasin Jackylle lopun ruuan häkkiin - virhe! Liian suuri maksaposentti ei kelvannu ja piilotti sen peittonsa alle, kaikki ihan ruuassa.... Onneks noita peittoja vielä on, mutta pitää muistaa: EI ruokaa häkkiin.
Matkalla myös kävin hakemassa säkillisen parempaa nappulaa aikuisille koirille Hetun kanssa. Valituksi tuli pikkupussi päiväystarralla Haukkuvin päiden ankka pataattia. Kelpas Saaralle.
Hetun ois pakko päästä enemmän ihmisten ilmoille. Ei edeleenkään anna kenenkään vieraan koskea, mutta aika rohkeesti kävelee ohi. Treeniä.
Sitäkin oli tänään taas, vetotreeniä. Pakko oli kokeilla kun kerta pikkupyörä ja kaikki valjaat mukana.
En muist kerroinko viime koikeilusta jossa laitoin Saaran yksin "keluaan" ja Hetun "pyörään"? Ei ainakaan toiminut paljoa paremmin kun muuten, vähän ajan päästä Hetu taas juos liian löysällä. Saara löys samoisella reissulla tennispallon maasta ja sain odotella irrottamista taas kerran. Onneks ei ole ihmistä kohtaan aggressioa, vaikka nappaakin saaliin eikä laske enää irti.
Tänään olin ilkeä: jätin koirat autoon kiini ja näytin niille tarjouskasslerin palaset joita muka vein metsätietäpitkin. Hetu protestoi äänekäästi. Parin sadan metrin jälkeen tulin takasin lihojen kanssa ja piilotin ne auton viereen.
Kyllä lähti! Ei edes huomannu kun jälki loppu. 300m suuntaan ja sitten mukisematta 300 takasin ja palkkaksi autolla heti lihat. (juu, ei pitäis ruokkia hengästynyttä koiraa - mut ku...)
Pitää ens kerta oikeesti jättää ne lihat sinne ja talutella koirat sit nätisti autolle ruuan jälkeen. Muuten varmaan menee ykssuuntaseks hommaks.

Huomenna ois tarkotus jatkaa matkaa, en kyllä vielä ole päätäny että minne asti.

Tässä sitten kuva ohjaamosta. Pelkääjänpenkeille tulee "snäksikori" ja jotain juotavaa. Kartta myös esille.
Aurinkolasit ja roskis. Ja varmaan kauppareppu myös tänne.
Radio toimii vaihtelevasti, tupakansytytin hajos.

Huomenna sitten lisää kuvaa ennen lähtöä.

Jackyn olen saanut vuoden ikäisenä, ja sitä ennen pentuna sille ei ole osattu asettaa kunnolla rajoja ja luoda selkeitä sääntöjä. Hän on entisen kämppiksen koira.
Koiraa on yritetty tietty kieltää ja suututtu kun meni liian pitkälle, mutta kun Jacky tarpeeks kauan yritti usein sai tahtonsa läpi, koska ei ollu hermoja viedä komennus loppuun.
Käytännössä sitä on kannustettu olemaan sitkeä. Eihän tuollasta koiraa luo kukaan tahallaan, mutta osaamattomuutta ja kärsimättömyyttä siitä on tehty hankala, ja mä en ole osannu alusta alkaen korjata, koska on ensimmäinen koira.

 

Juu, yritän saada reissulle mukaan vielä sen kameran jolla saan kuvia joista saa jotain selvää.

Hetu kävi taas kaupungilla, tällä kertaa Kangasala. Miten voi olla että kävelet tunnin keskustassa ilman että näet toista koiraa?
Jackyllä ja Saaralla oli lepopäivä.

Sit kävin tutulla ja kolhin transitin ränniin. Tosi hyvä.... Ehkä joutuu jopa paikkaamaan purukumilla tai jesarilla jos se sauma nyt vuotaa. Peeerkele.
En vaan tajunnu että se voi ottaa kattoon kiini, nousin viel ulos kattomaan ja en tajunnu mikä nyt mättää. Kiini jäänyttä kässäriä syytin raapivasta äänestä. Nooh onneks auton mukana tuli purkillinen punaista spraymaalia.
Öljyvuoto astian kanssa olen edeleen hakemassa vähän paikkaa. Pahville menee, mutta ei siihen vatiin.

Niin, ja sitten jäljen tehtyä jätin sen vanhenemaan ja kävin hakeen Hetun ja Saaran
Vedettiin helkamalla melkein sama lenkki kun pari pv sitten. Ja oho: löyty vauhti. Näköjään tutusta reitistä johtuen, piti käyttää jopa jarrua joka vanhassa helkamassa on surkea hidastin.
Hetu välillä pöhköilee, yrittää leikkiä, ja Saara ei näköjään halua tehdä käännöksiä, ellei tiedä mihin mennään.
Pääosin molemmat veti. Hetu ottaa homman tosi vakavasti, mutta keskittyminen ei riitä vielä tuohon vähän päälle kilometrin matkaan. Vähän samaa Saaralla, voi olla pelko taustalla että 30km ollaan vaatimassa ja himmaa helposti hitaaseen raviin pienellä vedolla jos ei ole tuttu tienosuus, säästääkseen energiaa, selvitäkseen, ehkä? Tutulla reitillä ja alussa kyllä kiskoo hyvin ja jopa nostaa laukkaan.
En aijo lähiaikoina lisätä matkaa, pitää saada motivaatio kuntoon ja luottamus Saaralle etten ylikuormita.
Hetuakaan ei saa vielä iän puolesta treenata raskaasti.
Kunnon kasvattaminen on ensi talven lumia.

Niin, ja sitten se Jackyn jälki. 6/6 han sieltä nousi, ainakin kulutettujen lenkkipalojen perustella, yhen tikun hukkasin näköjään taskusta.
Mutkissa on treenaamista, eli ei ole sykyn jälkeen mitään ihmeparantumista tapahtunut. Hakee mutkia jonkun aikaa ja nyt oli vielä virheenä kepit liian pian heti mutkan jälkeen, eli jopa 5m liinassa onnistu löytämään jäljen sijaan suoraan tikun...
No mut kyll se jälkikin sit löyty.
Kuralammikot ovat näköjään haastavia jäljestysalustoja. Paikassa missä ite upposin 10cm joutu hakemaan ja loppupeleissä lähes kiersi rapakon.
Hyvä veto Jackyllä on jäljestäessä päällä, eli vaikka on pimeetä niin tiedän hihnatuntumasta että ollaanko jäljellä vai eikö olla. Pitään sitä olikin saanut hakea, meni nätisti liina löysällä.

Pitäis varmaan esitellä meidät.
Noh. Minä 25v "muija", viime talven ollu muonion seudulla koiratarhalla töissä. Pätkätöissä, pätkämuuttaja.
Nykyään: Pätkän välissä, mutta pätkää hakemassa, aivan omaa asuntoa vailla, mutta osoite ja transiitti on. Sinkku, mutta parisuhteessa koirien kanssa, eiku.

Rakkeja on nykyään sitten 3.
Mmeinaan kertoa näiden arjesta ja treeneistä, matkan varrella ja muuten.

Vanhin, Saara tuli tarhalta mukaan, kun 11v rouva siperianhusky oli sitä mieltä että 10 vuotta reen edessä on tarpeeks.
Itsevarma, hyväntahtoinen ja hauska. Mutta myös oman tien kulkia riistahirmu. Ei voi pitää vapaana, ikinä.
Vaikee sitä on nyt vielä tarkemin kertoa kun ollaan asuttu yhdessä n. 3 viikkoa, vaikka tuntuu jo siltä että ainahan se on ollut. Ei ole kyllä paljon muutunut siitä mitä oli tarhalla, varmemaksi tietty tullut laumassa ja sisätiloissa. Ollut alusta alkaen sisäsiisti ja aika nirso.

Sitten on Jacky. Hän on asunu mulla 5 vuotta 6 elinvuotensä iästä. Ja 5 vuotta sitä on kirottu ja rakastettu. Joku sanoisi ongelmakoiraksi, vähän semmonen "tapaus". Rotusekoituksena ~ bordercollie x suursnauzeri-villakoira.
Joo selitää ehkä jotain kun on ainakin perinyt snauzerin jääräpään ja borderin reaktionopeuden. Ensimäinen blogin kuva kertoo meidän suhteesta, ei vaan voi aina ymmärtää.
Ollaan vuosien varrella harrastettu vähän mitä sattuu, ihan vaan omaksi iloksi. Etujalan nivelrikon takia "päälajina" taitaa nyt olla mejä, mutta esineetkin on aika pop. Nenää osaa käyttää myös sillon kun ei pitäis.
Energiaa on ja varsinkin oli, kiinnostusta ja kontaktia rittää, vahtiminen on elämäntapa ja ääntäkin löytyy.

Ääntä lyötyy vielä enemän Hetu:lta. Porokoiranuoriso 8kk, juoksuja odotellaan. Hankittu sitä varten että vihdoin olis koira jolla vois oikeasti kisata. No - talven aikana yrittämisestä huolimatta kasvanut aika pahasti metsässä. Onneksi hyvä hermorakenne ja luonne pelastavat. Valjakkourheilijaksi joutui nyt vahingossa tun Saaran hankinnan kautta.
Intoa riittää, ja vauhtia, mutta ei samaa impulsiivisuutta kuin Jackystä, ja kuuntelee paremmin. Kohdistaminen järkevään tekemiseen on välillä hakusessa. Koulutuksessa pentuajan pitkijen työpäivien jälki näkyy selkeästi :)

-juu ja kiitos moi.
Valitsin tän sivun koska en suoraan halunnut tukea googlea ja amerikan tietomonopolia. Sinnehän tämäkin varmaan menee, mutta yritystä nyt kumminkin estää se.
Sitten varmaan tutustutaan seuraavaksi sivustoon ja katotaan mites tää toimii.